Huomioita opiskelurintamalta

Muutamaan viikkoon ei ole tullut tehtyä mitään kovin maineikasta bloggaamisen kannalta, joten ajattelin illan ratoksi kirjoittaa muutamia havaintoja opiskeluasioihin liittyen:

1. Tänne tuleva saa varautua niin arkiasioissa, kuin myös opiskelumaailmassa Suomea monimutkaisempaan byrokratiaan. Varsinkin alkuvaiheessa erilaisia papereita saa kiikuttaa jatkuvasti toimistosta toiseen ja kaikenlaisia rekisteröitymisiä täytyy saada hoidettua. Suomesta tuttu asioiden hoitaminen netissä ei selvästi ole vielä rantautunut tänne yhtä vahvasti.

2. Lukuvuosi ei jakaudu periodeihin samalla tavalla kuin Suomessa, eikä erillisiä "tenttiviikkoja" ole olemassa. Vuosi on jaettu vain talvi- ja kesälukukauteen ja kurssit sekä niiden ilmoittautumiset voivat siis alkaa periaatteessa milloin vain näiden aikana. Ajat täytyy siis kaivella itse netistä ja pitää mielessä. Itse kaivelin kynän käteen ja tein listan, että muistaisin edes jotain.

3. Uutta ainakin LUTin kaltaisesta pienestä yliopistosta tulevalle on myös se, että kun kursseille otetaan usein vain pieni rajallinen määrä opiskelijoita, niille on oikeasti tunkua. Kurssit voivat tulla (ja tulevat) siis nopeasti täyteen ja osallistujat valitaan sen perusteella, ketkä olivat koneella hakkaamassa selaimen päivitysnappia ja ilmoittautumassa kun ilmoittautumisaika alkoi.

4. Kansainvälisestä maineesta ja kehuista huolimatta, yllättävän pieni osa kursseista pidetään oikeasti englanniksi. Muilta opiskelijoilta olen jopa kuullut, että joskus kurssikuvauksessa kerrotaan opetuskielen olevan englanti, mutta todellisuudessa luennoija jauhaa saksaa. Tai vaihtoehtoisesti niin, että luennot ovat englanniksi, mutta kaikki materiaali saksaksi. Omalle kohdalleni ei vielä ainakaan ole vastaavaa sattunut, mutta englanniksi tarjottavien kurssien määrä on joka tapauksessa suhteellisen pieni. Ilmeisesti kursseja vaihdellaan pikkuhiljaa englanniksi samalla kun niitä uudistetaan, mutta kovin nopeaa kehitystä ei ehkä ole odotettavissa.

Mainittaakoon nyt sitten vielä muista arkiasioista kuitenkin se, että sain lopulta polkupyörän! Nopeuttaa huomattavasti suhaamista 4 eri kampuksen ja kämpän välillä. Tosin vinkkinä tähän, että täällä ei kannata suomalaiseen tyylii lähteä sotkemaan pyörällä ravintolasta kotiin edes parin oluen jälkeen. Kertovat että raja tankojuoppoudelle on matala ja sakot kovia, aiemmin pyörällä törttöily kävi kuulemma jopa ajokortin päälle. No worries, ravintoloita on kaupungissa niin paljon, ettei liene kenellekään ongelma kävellä lähipubiin.

P.S. En osannut arvata että Itävalta on internetin osalta kehitysmaa. Lappeenrantalaisen opiskelijakämpän nettiin tottuneelle paikallisen asunnon 50 GB/kk siirtorajalla varustettu netti on... no on mitä on..

Slovenija - Postojna -> Graz

Junalipuissamme olisi ollut vielä päivä enemmän aikaa Itävaltaan paluuseen, mutta kurssien alun takia katsoin paremmaksi palata Graziin jo tiistaina. Niinpä tiistain suunnitelmamme oli käydä tsekkaamassa luolat Postojnassa (n. tunti bussilla Ljubljanasta) ja hypätä klo. 16 Ljubljanasta Graziin vievään junaan.

Valuimme aamulla kahdeksalta bussiasemalle, jossa vastaan tulikin taas tuttu kanadalainen matkalla samaan suuntaan. Eipä siinä mitään, kolmeen pekkaan Postojnaan, mars!

Yli 20 km pitkä kolmessa tasossa oleva tippukiviluolasto on Pivka-joen synnyttämä ja ollut avoinna turisteille jo vuodesta 1819 asti. Melko näyttävä paikka, noin niinkuin luolaksi. Kaupungin lähellä olisi myös ollut linna, mutta ajanpuutteen takia ja yhden linnan jo nähtyämme päätimme jättää sen väliin. Kaupungissa itsessään ei vaikuttanut nopeasti olevan paljoakaan nähtävää, normaali pikkukylä turistivetonaulan kyljessä.

Luolakierroksen jälkeen kanadalainen matkatoverimme jatkoi matkaansa eri suuntaan, aikoi kuulemma käydä katsomassa Kroatian rannikkoa kun aikaa matkusteluun oli vielä viitisen päivää. Saksalaisen kanssa otimme bussin takaisin Ljubljanaan ja siitä junaan ja kohti Grazia. Vain kolmen päivän matkailun jälkeen paluu Graziin tuntui jo kumman kotoisalta ja hostellin jälkeen oma kämppä viihtyisältä, mutta olipahan mukava reissu! Sloveniasta ja sen ihmisistä jäi lyhyellä katsauksella oikein mukava fiilis. Mahdollisia tulevia reissujakin ehdittiin vähän jo junassa suunnitella..

Slovenija - Bled

Maanantain suunnitelmamme oli lähteä käymään katsomassa hienoa järvimaisemaa ja linnaa paikassa nimeltä Bled. Aamu Ljubljanassa oli kuitenkin sumuinen ja viileä, vaikka säätiedotus lupasi aurinkoa ja poutaa. Kelistä masentuneena puolalaiset tytöt päättivät lähteä Mariborin kautta takaisin Graziin. Vahvistuksemme Kanadasta ja Etelä-Koreasta päättivät myös lähteä omille teilleen. Saksalaisen kanssa emme kuitenkaan luovuttaneet vaan luotimme kelin paranevan ja päätimme pysyä edellisen päivän suunnitelmassa, suuntana Bled.

Ennen Blediä kävimme kuitenkin vielä neljästään katsomassa maisemat Ljubljanan linnasta päivänvalossa.

Linnan sisäpihaa

Tulimme siihen tulokseen, että kaupunki näytti jopa hieman paremmalta pimeällä, koska päivänvalo paljasti kauniiden vanhojen talojen seasta myös neuvostoajan betonipalikat. Hieman itäblokin tunnelmaa tähänkin muuten melko keskieurooppalaisen tuntuiseen kaupunkiin.

Ljubljana

Sää parani melkein heti puolalaisten luovutettua ja auringon paistaessa otimme bussilla suunnan Blediin. Matka vei reilun tunnin ja jo matkalla aloimme nähdä bussin ikkunoista mukavaa vuorimaisemaa. Bled on suosittu turistikohde, mutta onneksemme sesonki alkoi olla jo ohi, joten liian paha turistifiilis ei päässyt iskemään.

 

Nautiskelimme rauhassa maisemista ja hienosta säästä sekä järven rannassa, että itse linnassa. Linnan pääsymaksu oli hieman kallis (opiskelijahinta 7 €), mutta kiivettyämme jo ylös ei huvittanut enää jättää maksamattakaan ja maisemat olivat kyllä melko hienot. Kuvat kertokoot loput.

Illalla palailimme takaisin Ljubljanaan nukkumaan kehnoon (mutta halpaan) hostelliimme ja suunnittelemaan seuraavaa päivää. Reissun pituus ja suunnitelmat muuttuivat koko ajan matkan edetessä, mutta olimme kuulleet kanadalaiselta kaveriltamme edellisenä iltana suunnitelmasta käydä hienoissa luolissa jossain lähellä. Hostellin netin ääressä seuraavan päivän suunnaksi vakiintui kaupunki nimeltä Postojna..

Slovenija - Ljubljana

Huomasin saksan kurssini loppuessa, että minulla olikin muutama päivä vapaata ennen varsinaisten kurssieni alkua. Vietettyäni jo melkein neljä viikkoa Grazissa matkustelu alkoi kuulostaa hyvältä suunnitelmalta viikonlopulle ja näissä tilanteissa kyllä huomaa Facebookin kätevyyden. Kun lauantaina huutelin Erasmus-ryhmässä matkaseuraa johonkin, heti löytyi pieni porukka joka oli lähdössä sunnuntaina Sloveniaan. Etukäteen en tuntenut ketään kyseisestä porukasta, mutta matkallahan sitä mukavasti tutustuu, joten eikun vain seuraksi!

Tapasin kahdesta puolalaisesta ja yhdestä saksalaisesta koostuvan matkaporukkani asemalla sunnuntaiaamuna, kun hyppäsimme Ljubljanaan vievään junaan. Yllättäen törmäsin asemalla myös saksan kurssilta tuttuun korealaiseen tyttöön jolla oli sama suunta, joten ryhmämme kasvoi mukavasti viiteen. Noin 3,5 tuntia kestävällä junamatkalla oli jo vähän aikaa jutustella ja tutustua matkaseuraan.

Ljubljanica-joen rantaa

 Pääsimme Ljubljanaan iltapäivällä ja hostellin (joka ei ollut ihan sitä mitä netissä luvattiin..) löydettyämme ainoa suunnitelma oli etsiä ruokaa ja tutustua kaupunkiin. Hostellilta mukaamme tarttui myös kanadalainen reppureissaaja, joka oli juuri lopettanut opiskelunsa Lontoossa ja lähtenyt parin viikon reissuun ennen paluuta Kanadaan.

Hostellimme, joka ei näyttänyt enää lähempää näinkään hyvältä.

Vanhaa keskustaa

 Ilta sujui rattoisasti kävellessä, katsellessa, syödessä ja juodessa. Kaupunkina Ljubljana oli mukavan pieni ja vanha keskusta oli oikein miellyttävä paikka sunnuntai-illan viettoon.

Iltahämärissä kiipesimme vielä Ljubljanan linnalle katselemaan kaupungin valoja ja ennen paluuta hostellille otimme vielä parit oluet rantaravintolassa joen rannassa. Seuraavan päivän suunnittelun jälkeen hostelliin ja unille.

Näkymää linnalta alas kaupunkiin